Hirviö peilissä

  Surkeaa Perjantai meni hyvin. Lauantai ja sunnutai aivan surkeasti. En voi edes kutsua itseäni syömishäiriöiseksi. Söin, söin, söin ja söin. Oksensin myös mutten tarpeeksi. Yritin myös selkeästi tuhota sisälmyksiäni laksatiiveillä. 4 yliannostusta 3 päivän sisään. Silti haluan ottaa niitä lisää. Tiedän painoni nousseen. En voi hyvin. Itken ja huudan. Terät jotka istuvat huolimattomasti peilikaappini päällä ovat kuskineet nimeäni jo päivän. Ehkä yksi tai kaksi viiltoa parantaisi asian. Viiltelisinkin, jos tietäisin ettei isäni tarkistaisi ranteitani joka kerta kun näemme. Silloin kun viiltelyni oli pahimmillaan hän ei tarkistellut ranteitani. Nykyään hän tarkistaa ne joka kerta ja aina hän sanoo syvimpien arpien punoittavan niin kuin hän pelkäisi että tekisin sen uudestaan. Ehkä hänen pelkonsa on oikeutettu, onhan kynä tänään kiusoitellut paperia joka selittäisi miksi tein mitä tein. En kuitenkaan tehnyt mitään, en ole enää niin impulsiivinen, mutta kyllä se tietä, että voin lähte...

  27.8 Päädyin oksentamaan laksatiivi yliannostuksen takia kauppakeskuksen vessaan. Ajattelin, että huono olo johtui vain syömättömyydestä, mutta ei. Olin ostanut banaanin jonka ajattelin syödä, jotta olo paranisi, mutta en pystynyt siihen. Minulla meni kotonakin 30 minuuttia sen syömiseen. No toisaalta se oli 157 kaloria. Ahdistavan paljon, muttei liikaa Muuten ilta meni suunnitelmien mukaan. -Hirviö

  26.8 Söin tikkarin aamulla. Oli pakko. En olisi muuten varmaankaan päässyt edes päiväpoliklinikalle. Silti se tuntui pahalle. Tänään on pakko syödä muutenkin enemmän, jotta saan kaikki asiani hoidettua. Aamiainen oli helppo. En taaskaan tosin syönyt koko jugurttia, mutta kaksi viipaletta leipää sain syötyä. Kohta on jo lounas. Ahdistaa vaikka yritän syödä enemmän. Lounas oli kalapuikkoja ja perunamuusia. Sanoivat että minun on pakko ottaa 6 kalapuikkoa. Jumalauta että ahdisti. Se ja se kastike. En ikinä käytä kastikkeita. No se on syöty. Enää välipala ja olen omillani. Vähän jännittää että onnistunko. Pelkään että syön liikaa, mutta ajattelin noudattaa samaa ateriasuunnitelmaa kuin täällä. Aamupala, lounas ja välipala. Ehkä vähän pienempinä kuitenkin.  Uskallankohan sittenkään syödä kotona. Koko ajatus ahdistaa. En ole kävellyt tarpeeksi. Pitäisi ainakin saada 20 tuhatta askelta. Eikä minulla ole kuin 1700. Juhlitaan R:n synttäreitä viikonloppuna. Pelottaa että olen lihavamp...

  Anoreksia dokumentti Katsoin eilen youtubesta dokumentin Emma wants to live. Toivoin sen triggeröivän minua lisää laihtumaan ja kyllä se niinkin teki, mutta enemmän se herätti ajatuksia. Emma sairastui anoreksiaan noin 12-vuotiaana. Dokumentti oli Emman oma idea ja hän itse kuvasi videoita tilastaan. Dokumentti herätti hyvin vaikeita ja ristiriitaisia tunteita minussa. Osittain kadehdin häntä, mutta samalla se herätti todellisuuteen siitä mitä tämä sairaus on. Vaikeinta oli katsoa kun Emmaa ruokittiin kuin vauvaa, koska hän ei siihen itse pystynyt. Hän ei pystynyt seisomaan tai kävelemään tai edes itse nostamaan haarukkaa syödäkseen. Hänestä ei ollut melkein mitään jäljellä.  Perhe selkeästi välitti Emmasta paljon ja heistä huokui paljon surua Emman kohtaloa kohtaan. Emman viimeisin hoitotiimi puhui Emmasta niin lämpimästi. Emma oli loppuun saakka huumorintajuinen ja yllättävän energinen nuori tyttö. Vaikka hän päätti lopussa yrittää vielä kerran parantua, se tuli liian myöh...

Laihdun, kuihdun, katoan Minä haluan kuihtua olemattomiin. Haluan laihtua niin pieneksi ettei minusta ole paljoakaan jäljellä. Haluan ihmisten näkevän minut ja kauhistuvan. Haluan että perheeni huolestuu ja joutuu huolehtimaan minusta. TIedän sen aiheuttavan tuskaa perheelleni, mutta haluan sitä. Haluan olla taas pieni. En siksi, että se aika oli hyvää, mutta siksi että tällä kertaa he joutuisivat oikeasti huolehtimaan minusta. En olisi omillani. Kerrankin joku muu kantaisi minusta vastuuta ja saisin sen hetken olla lapsi. En koskaan saanut olla lapsi. Siksi haluan laihtua. Laihdun, kuihdun kunnes katoan.  Ennen se oli esteettisistä syistä, mutta ymmärsin sen olevan totta vain pintapuolisesti. Haluan näyttää kivun, jota olen kantanut vuosia sisälläni, ulkoisesti. Haluan näyttää kuinka kaikki se paska vaikutti minuun. Haluan huutaa että tältä minusta on tuntunut jo vuosia, eikä kukaan ole huomannut ja jos on huomannut ei ole välittänyt. Ehkä se on avun huuto. Yritän huutaa, että aut...

  En voi hyvin Jos mitään opin eilisestä, minun täytyy syödä edes kahtena päivänä viikossa hieman enemmän. En meinannut päästä sängystä ylös tai seisoa, jotta saan vaatteet päälle. Oli pakko tulla bussilla sairaallalle, koska en pystynyt melkein kävelemään bussipysäkille. Yritin mennä ostamaan proteiini- tai suklaapatukan, että saisin verensokerit ylös enkä vaikuttaisi niin kuolleelta sairaalalla, mutta päästyäni kauppaan vain tuijotiin niitä ja niiden kaloreita. 10 minuuttia seisoin katselemassa patukoita ja miettimässä että jotain on pakko syödä. Lopulta päädyin pieneen tikkariin, koska suklaa tuntui niin ylitse pääsemättömältä. Se auttoi vähän ja toivon edes näyttäväni siltä että voin hyvin.  Koko eilinen päivä minun piti siivota, mutta en saanut edes kaikkia askeliani kasaan. Tänään on viimeinen mahdollisuus siivota ja käydä kaupassa. Pitäisi ostaa ruokaa etten yritä paastota enään. En usko että kehoni edes kestäisi paastoamista. Samalla haluaisin syödä tänään enemmän, jot...