Laihtumisesta

Laihdun, kuihdun, katoan

Minä haluan kuihtua olemattomiin. Haluan laihtua niin pieneksi ettei minusta ole paljoakaan jäljellä. Haluan ihmisten näkevän minut ja kauhistuvan. Haluan että perheeni huolestuu ja joutuu huolehtimaan minusta. TIedän sen aiheuttavan tuskaa perheelleni, mutta haluan sitä. Haluan olla taas pieni. En siksi, että se aika oli hyvää, mutta siksi että tällä kertaa he joutuisivat oikeasti huolehtimaan minusta. En olisi omillani. Kerrankin joku muu kantaisi minusta vastuuta ja saisin sen hetken olla lapsi. En koskaan saanut olla lapsi. Siksi haluan laihtua. Laihdun, kuihdun kunnes katoan. 

Ennen se oli esteettisistä syistä, mutta ymmärsin sen olevan totta vain pintapuolisesti. Haluan näyttää kivun, jota olen kantanut vuosia sisälläni, ulkoisesti. Haluan näyttää kuinka kaikki se paska vaikutti minuun. Haluan huutaa että tältä minusta on tuntunut jo vuosia, eikä kukaan ole huomannut ja jos on huomannut ei ole välittänyt. Ehkä se on avun huuto. Yritän huutaa, että auttakaa, mutta en osaa sanoja, joten laihdutan. 

Syömättömyys ja nääntyminen myös puhdistaa minua. Minusta tuntuu, että pystyn näin puhdistamaan kaikki ne kuvottavat tapahtumat, kaikki oksettavat kosketukset ja sanat. Pystyn peseytymään ja tuntemaan itseni puhtaaksi edes kerran. Kerrankin oloni ei olisi kuvottava. En pitäisi itseäni oksettavana. Olisin vapaa syyllisyydestä. Voisin jättää kaiken sen taakse. 

Tiedän, että olen sairas, mutta ei minusta tunnu sairaalta.

-Hirviö