26.8

Söin tikkarin aamulla. Oli pakko. En olisi muuten varmaankaan päässyt edes päiväpoliklinikalle. Silti se tuntui pahalle. Tänään on pakko syödä muutenkin enemmän, jotta saan kaikki asiani hoidettua. Aamiainen oli helppo. En taaskaan tosin syönyt koko jugurttia, mutta kaksi viipaletta leipää sain syötyä. Kohta on jo lounas. Ahdistaa vaikka yritän syödä enemmän.

Lounas oli kalapuikkoja ja perunamuusia. Sanoivat että minun on pakko ottaa 6 kalapuikkoa. Jumalauta että ahdisti. Se ja se kastike. En ikinä käytä kastikkeita. No se on syöty. Enää välipala ja olen omillani. Vähän jännittää että onnistunko. Pelkään että syön liikaa, mutta ajattelin noudattaa samaa ateriasuunnitelmaa kuin täällä. Aamupala, lounas ja välipala. Ehkä vähän pienempinä kuitenkin. 

Uskallankohan sittenkään syödä kotona. Koko ajatus ahdistaa. En ole kävellyt tarpeeksi. Pitäisi ainakin saada 20 tuhatta askelta. Eikä minulla ole kuin 1700. Juhlitaan R:n synttäreitä viikonloppuna. Pelottaa että olen lihavampi. Tai että en ole saanut siivotuksi. Alkuun oli taas niin huumaava olo ja nyt ahdistaa. Melkein jopa itkin eilen, mutten pystynyt. Halusin kyllä, mutta tunteet ovat jo niin syvällä, ettei niitä helpolla saada ulos. 

No nyt on kuntoutusohjaaja peruttu. Ensimmäinen ajatus oli, ettei nyt tarvitse syödä, mutta tiedän sen johtavan ahmimiseen. En ole syönyt kotonani melkein viikkoon, joten se ahdistaa että pitäisi.

 

Yritin syödä enemmän, mutta ahdistuin liikaa ja oksensin. Mietin illalla, että jos painoni nousee tapan itseni. Aika radikaali ajatus, mutta siltä minusta tuntuu. Onneksi painoni laski, ei siis hätää.

 

-Hirviö