20.8

20.8

 

Olen valehtelija. Se on yksi  inhottavista tavoista, jonka anoreksia minulle on opettanut. Valehtelen niin läheisille kuin hoitotiimilleni. Haluan vaan päästä opiskelemaan, mutta jos hoitotiimini todella tietäisi miten syön kotona täytyisi minun varmasti jatkaa päiväpoliklinikalla. En pidä valehtelusta, mutta siitä on tullut niin helppoa.

 "Saan syötyä jo vähän kotonakin välillä jopa kunnon ruokaa." 

Ravintoterapeutin katse tuntui kyllä lävistävän minut. Tuntui kuin hän olisi lukenut minua kuin avointa kirjaa ja tiesi, että valehtelen. Sain hänetkin vakuutettua, että voin paremmin. Se ei ole täysi valhe. Kun en syö, olen onnellisempi. Heille kerron vain olevani onnellisempi. Ei se niin suuri valhe ole.

 

Tänäänkin olen pärjännyt teen avulla päiväpolin jälkeen. Ei minulla ole edes ollut nälkä vaikka kävelin 25 tuhatta askelta. Olen ylpeä itsestäni, en ole ahminut 4 päivään. Olen vihdoin saanut ahmimisen hallintaan ja se tuntuu hyvälle. Kaiken kaikkiaan tänään on ollut hyvä päivä. 

 

-Hirviö